TOP 5 leipäreseptit 2015

Blogin oikeassa laidassa näkyy blogin luetuimmat tekstit vuonna 2015. Kaikki postaukset ovat ansainneet paikkansa listalla. Mutta... koska jokaisella on omat makumieltymyksensä – myös leivän suhteen – oma suosikkilistani on erilainen. 

Satakuntalaiseen kakkoperinteeseen kasvaneena pidän sitkeästä, tiiviistä leivästä. Pehmeän kuohkeat leivät ovat hyviä nekin, mutta vievät harvemmin sydäntäni. Lempimausteeni on kumina, jota käytän paljon sekä leipoessa että ruoanlaitossa. Blogia seuranneet tietävät minun pitävän myös maltaan ja siirapin yhdistelmästä. Leipurinsydämeni sykkii myös kylmään nesteeseen leivotuille leiville, joiden mahtava maku syntyy taikinan hitaasti kohotessa.  

Listan otsikot toimivat linkkinä reseptiin.

1   Kuminaleipä

Kuminaleipä on perheemme perusleipä, jota olen leiponut jo parikymmentä vuotta. Vielä en ole siihen kyllästynyt, eivätkä muutkaan ole valittaneet. Leivässä on mukavan sitkeä, kakkoa muistuttava rakenne ja juuri sopivasti kuminan makua. Leivän päälle voi sipaista pelkästään nokareen voita tai kasata sille lähes mitä tahansa herkkuja – Kuminaleipä on aina edukseen. 

Lisäksi, Kuminaleipä on ensimmäinen leipä, jonka sain päähäni leipoa kylmään veteen. Ajatus oli vallankumouksellinen aikana, jolloin kaikki leivät tehtiin kädenlämpöiseen nesteeseen. Ensimmäistä leipää leipoessani kauhistelin mahtaako hiiva kylmässä vedessä toimia ollenkaan. Hyvin kävi, ja se oli sitten menoa, kun ensimmäistä kertaa maistoin kylmään nesteeseen tehtyä, pitkään kohonnutta leipää. Maku oli vertaansa vailla! Näitä reseptejä löytyy blogista useita. Pitkää kohotusaikaa on turha pelätä. Siellä se leipä valmistuu itsekseen. Varsinaista työaikaa leipä ei vaadi tavallista enemmän.

2   Itkettävän ihana spelttileipä 

Itkettävän ihana spelttileipä olisi listani ylittämätön ykkönen ellei resepti olisi niin uusi. Leivoin leipää ensi kertaa marraskuussa. Ykkösen paikka meni keittiöni klassikolle. 

Speltti on kohtalaisen uusi tulokas jauhokaapissani, mutta olen jo aivan hurmaantunut sen makuun. Tässä ohjeessa se antaa leipään samantapaisen maun kuin hapanjuuri, vaikka leipä ei hapanleipä olekaan. 

 3 Herkkunäkkileipä

Kotona leivottu näkkileipä on nopeasti valmistuvaa herkkua, joka onnistuu vaivatta kokemattomaltakin leipurilta. Ihmettelen jatkuvasti, miksi näkkileipää ei leivota useammin. Ainakin jokaisen teenjuojan pitäisi leipoa näkkäriä. Kupponen kuumaa teetä ja pala kotona leivottua näkkileipää ovat täydellinen yhdistelmä. 

Voin taata, että tätä ohjetta kokeilemalla kotinäkkäristä tulee helposti tapa. Herkkunäkkileipä on sekä oma suosikkini että koko ystäväpiirini himokki. Ystäväni leipoo tätä pari päivää ennen aattoa joulupöytään ja joutuu piilottamaan näkkileivän, jotta sitä olisi vielä jouluna jäljellä.

4 Herkkusuun ruisvuoka

Tässä ruisleivässä on kaikki maut kohdallaan. Just eikä melkein. Hapanjuureen tehtynä se myös säilyy pitkään, mikä on leivälle aina plussaa.  Herkkusuun ruisvuoka kestää hyvin myös pakastamisen. 

5 Pumpulisämpylät

Pumpulisämpylät kirivät TOP 5 -listalle pehmoisella rakenteellaan, joka on niin ihana, että mainio maku usein jää lähes huomaamatta. Nämä on täydellisiä aamiaissämpylöitä, mutta meillä näitä popsitaan pitkin päivää, kun kaikki salaa hiipivät keittiöön, kun tietävät näitä sieltä löytyvän.

Seuraa blogia Pinterestillä, niin saat omat suosikkisi helposti talteen.

Juustotikut

Juustotikut ovat ison joukon naposteltavaa. Reilusta annoksesta tulee 100 tikkua, joita voi napostella niineen tai dippailla erilaisiin kastikkeisiin. 

Tällä kertaa mausteena on emmentalraastetta, mutta yhtä hyvin tikut voi maustaa sinihomejuustolla, yrteillä, siemenillä tai pähkinöillä. 

Jos taikinajuuri on reippaassa vedossa hiivaa tarvitaan vain pienen pieni nokare tai ei lainkaan. Jos juuri on joulutouhuissa unohtunut jääkaappiin laiskistumaan, ei ole häpeä käyttää reilusti hiivaa.

Tikut voi leipoa myös ilman taikinajuurta. Aloita silloin leipominen toisena päivänä, käytä 5 dl haaleaa vettä, 25 dl hiivaa ja lisää jauhoja n. 9 dl.

1. päivän ilta

1 dl hapanjuurta

2 dl vettä

2 dl vehnäjauhoja

Sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi. Peitä liinalla ja jätä hapantumaan lämpimään paikkaan (22–24°C) seuraavaan päivään.

2. päivä

3 dl haaleaa vettä

(25 g hiivaa)

0,75 dl siirappia

1 tl suolaa

3 dl juustoraastetta

2 dl ruisjauhoja

0,5 dl mämmi- ja leipämaltaita

n. 7 dl vehnäjauhoja

Yhdistä edellisenä iltana tehty raski ja haalea vesi. Liuota hiiva, siirappi ja suola seokseen. Kaada joukkoon juustoraaste, ruisjauhot ja maltaat. Sekoita. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa 5 minuuttia.

Kohota.

Leivo taikina kahdessa erässä jauhotetulla alustalla tikuiksi. Siirrä leivinpaperilla suojatulle pellille. 

Kohota hetki.

Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia / pelti.

Saaristolaisleipä

Leivinlaudalla-blogin leipäohjeet ovat yleensä omiani, mutta näin jouluna täytyy sääntöön tehdä poikkeus ja julkaista monen leipurin hyvin tuntema klassikkoresepti, sillä Saaristolaisleipä kuuluu ainakin täällä Turun suunnalla lähes joka kodin jouluun. Useimmat ostavat leivän kaupasta, mutta Saaristolaisleipää on helppo itsekin leipoa.

Lanttulaatikko on joulupöytäni kruunu, mutta Saaristolaisleipä on myös meillä erottamaton osa joulunviettoa. En muista leipää lapsuudestani, vaikka veneilimme usein Nauvossa, josta Saaristolaisleipä on kotoisin, mutta kotoa muutettuani olen leiponut sitä joka joulu.

Saaristolaiseipä sopii kalan ja piimäjuuston kaveriksi, ja siitä pitää myös lempijuustoni gouda. Tänä vuonna näin ehdotuksen tarjota Saaristolaisleipää mustikkahillon ja vuohenjuuston kanssa. Pitää ehkä kokeilla. Viikunahillon ja valkohomejuuston kanssa olen leipää jo maistanutkin, eikä sekään ollut hullumpi yhdistelmä.

Joulu on rauhan ja rauhoittumisen aikaa, mutta tässä ohjeessa näkyy ajan tahdin kiihtyminen. Nykyään kaiken täytyy tapahtua nopeasti. Ihmiset ovat kärsimättömiä. Tässä tohinassa Saaristolaisleivän perusresepti näyttää kaikkialla muuttuneen. Vanhassa ohjeessani hiivaa tuli taikinaan vain 50 grammaa, mutta leipiä kohotettiin sitten vuoissa vähän pidempään. Nykyisin hiivaa tulee litran piimätaikinaan 75 grammaa, jolloin kohotusaika on saatu kutistettua puoleentoista tuntiin. Jouluna kiireitä riittää, joten ehkä pieni tempon vaihto on ihan paikallaan. Säädin siis minäkin vanhaa reseptiäni. Hitaasti elämästä ja oloilusta nauttivat voivat edelleen laittaa taikinaan paketillisen hiivaa ja nauttia kiireettä leipien kohoamisesta.

2 leipää

1 l piimää
75 g hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl vehnäleseitä
3 dl maltaita
3 dl ruisjauhoja
10 dl vehnäjauhoja
Valeluun: 1 dl siirappivettä (0,5 dl siirappia ja 0,5 dl vettä)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää suola, siirappi, vehnäleseet, maltaat ja jauhot. Leipää ei vaivata. Riittää, että sekoitat ainekset huolellisesti ja jaat taikinan sen jälkeen heti kahteen voideltuun vuokaan.

Kohota liinan alla 1,5 tuntia. 

Paista leipiä 175 asteessa uunin alaosassa 1 tunti. Tarkista leipien pinta ja suojaa ne foliolla, jos ne näyttävät tummilta. Jatka paistamista 30 minuuttia. Valele leipiä siirappivedellä. Paista vielä puolisen tuntia. Kumoa leivät vuoista ja tarkista niiden kypsyys. 

Nosta leivät ritilälle liinan alle jäähtymään. Kun ne ovat täysin jäähtyneet, siirrä ne viileään tekeytymään 2–3 päiväksi. Säilytys tasaa leipien maut parhaimmilleen ja parantaa niiden rakennetta. Tai no, voihan siitä leikata palan jo seuraavana päivänä. Hyvää se on, eikä meillä ainakaan aina itsehillintä riitä odotteluun. 

Säilytä leivät kylmässä, jossa ne säilyvät viikon hyvänä. Saaristolaisleipä kestää hyvin myös pakastuksen, joten voit pakastaa toisen leivistä, jos epäilet, etteivät molemmat leivät tule viikossa syödyksi.

Pumpulisämpylät

Pumpulisämpylöiden pehmeyden salaisuus on kostea taikina. Jauhoja on taikinassa juuri ja juuri sen verran, että sämpylät saa leivottua. Mainio maku syntyy taikinan kohotessa hitaasti yön yli kylmässä.

Taikina tehdään illalla, mutta sämpylät paistetaan vasta aamulla, joten näitä voi aamuvirkku leipoa silloin tällöin myös aamiaispöytään, jos sämpylöiden tunnin kohotusaika leipomisen jälkeen ei ole ylipääsemätön kynnys. Sen suurempaa vaivaa ei aamulla tarvitse nähdä. Sämpylät ovat hetkessä pellillä, sillä niitä ei sen ihmeemmin muotoilla. Itsekin näitä silloin tällöin leivon aamiaiselle, vaikka en mikään aamuihminen olekaan.

12 sämpylää

1 keskikokoinen raastettu kesäkurpitsa (n. 7 dl raastetta)

7 dl kylmää vettä

25 g hiivaa

1,5 tl suolaa

2 dl kaurahiutaleita

16 dl vehnäjauhoja

Pese ja raasta kesäkurpitsa. Sekoita kurpitsaraaste, vesi, hiiva, suola ja kaurahiutaleet taikinakulhossa. Lisää vehnäjauhot. Vaivaa reippaasti 5 minuuttia.

Peitä taikinakulho liinalla ja jätä taikina kylmään kohoamaan. Kahden tunnin kuluttua kääntele taikinaa kevyesti kulhon laidoilta keskelle kunnes olet käynyt koko taikinan läpi. Toista kääntely kahden tunnin kuluttua. Jätä taikina kylmään kohoamaan seuraavaan päivään.

Aamulla taikina näyttää tältä. Tässä kohtaa voi usko pettää. Taikina vaikuttaa liian löysältä leipomiseen, mutta älä lisää jauhoja. 

Jauhota leivinpöytä reilusti jauhoilla ja kaada taikina jauhojen päälle. Kääntele lastan avulla taikinan reunat keskelle. 

Jaa taikina 12 palaan. Kääntele palat jauhoissa ja nosta ne leivinpaperilla suojatulle pellille. 

Peitä sämpylät liinalla ja kohota niitä huoneenlämmössä  tunti.

Paista 250 asteessa 12–15 minuuttia. 

Nosta ritilälle, peitä leivinliinalla ja  jäähdytä.

Legendaarinen aamiaisgranola

Keittiöstäni löytyy aina itse tehtyä granolaa, eli rapeaksi paahdettua mysliä. Vaihtelen surutta aineksia ja niiden määriä, mutta vanhasta muistista ohjeen lähtökohtana on usein 1990-luvulla julkaistu Anna Bergenströmin mysliresepti, jota voi loputtomasti muunnella. Yhteistä kaikille ohjeilleni on, että herkkua paistuu uunissa kerralla aika lailla enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Granola nyt vaan on niin herkullista! Ja, hyvää ei voi koskaan olla liikaa, eihän? Uunipellin reunat tulevat tämän ohjeen myötä kuitenkin jo vastaan. Tätä enempää ei voi kerralla paistaa 60 cm leveässä uunissa.

Miten granola nyt leipäblogia kirjoittaessani yhtäkkiä tuli mieleeni? Paistan myslin yleensä heti leipien jälkeen, joten se on usein osa leivontapäivääni. Lisäksi, granolaohje on yksi eniten jakamistani resepteistä. En enää muista kuinka monelle olen tämän keittiöni himoitun herkun salaisuudet paljastanut! Kauniiseen purkkiin pakattu granola on myös mitä mainioin joululahja ja toivottu tuliainen vuodenvaihteen riennoissa. Päätinkin siis tällä viikolla leipäreseptin sijaan julkaista suositun granolaohjeeni kaikille ystävilleni ja teille herkkusuille, jotka jouluna aiotte nukkua pitkään ja syödä ihania aamiaisia.

Tämä herkku tuskin jää joulun tähdeksi! Aineksia vaihtamalla makuelämyksiä riittää koko vuodeksi. Ohjeen mango-rusinagranola on yksi oma suosikkimakuni, pellava-manteli-karpalogranola toinen.

6 dl ruishiutaleita
3 dl isoja kaurahiutaleita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl riisihiutaleita
4 dl cashewpähkinöitä
1 dl hasselpähkinöitä
2 dl auringonkukansiemeniä
2 dl kurpitsansiemeniä
1 dl kookoshiutaleita
2 dl ruokokidesokeria
2 dl vettä
0,5 dl rypsiöljyä
rusinoita
kuivattuja mangon paloja

Kaada ruis-, kaura- ja riisihiutaleet, pähkinät, siemenet, kookoshiutaleet ja sokeri isoon kulhoon. Sekoita. Yhdistä vesi ja rypsiöljy ja kaada neste kuivien ainesten joukkoon. Sekoita. Kaada tasaisesti kostea seos uunipellille.

Paista mysliä 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota pelti uunista ja sekoita granola hyvin. Sekoittamisen jälkeen pohjalla olleen myslin tulisi olla pinnalla ja pellin reunoilla olleen seoksen pellin keskiosassa. Paista granolaa vielä toiset 15 minuuttia sekoittaen seosta välillä pari kertaa. Kun mysli on ollut uunissa yhteensä 30 minuuttia, ota se uunista ja tarkista kädellä tuntuuko se kuivalta. Jos seos vaikuttaa aavistuksenkaan kostealta, pane pelli vielä hetkeksi uuniin, mutta varo polttamasta mysliä. Lopussa se palaa herkästi! Granola ei kuitenkaan saa jäädä yhtään kosteaksi. Jos mysli ei ole täysin kuivaa, se homehtuu säilytyspurkissa.

Anna granolan jäähtyä hetki uunista ottamisen jälkeen. Ripottele pinnalle reilusti kuivattuja rusinoita ja mangon paloja. Jätä granola pellille jäähtymään muutamaksi tunniksi, tai vaikka seuraavaan päivään. Purkita.

Tarjoa jogurtin kanssa.

Lieneekö joulutonttu granolaa maistelemassa, vai olisiko asialla kotitonttu? Meillä pienet kätöset käyvät salaa napsimassa hellan päälle jäähtymään jätettyä mysliä.

Taatelileipä

Pakastimestani löytyy lähes aina heraa ja mäskiä, hävikkiherkkuja, joita käytän paljon leipää leipoessani. Näin joulun alla on aika ottaa esiin viimeisetkin hera- ja mäskipurkit ja tehdä tilaa jouluna pakastimeen laitettavalle uudelle erälle. 

Jos et tee juustoa, etkä keittele kotikaljaa, leivo leivät veteen ja korvaa mäski kiehuvassa vedessä haudutetuilla maltailla (0,6 dl vettä ja 0,4 dl maltaita).

2 leipää

5 dl heraa

1 dl mäskiä

25 g hiivaa

1 tl suolaa

1 dl siirappia

1 dl grahamjauhoja

1 dl karkeita ruisjauhoja

2 dl sihtiruisjauhoja

5 dl vehnäjauhoja

8 kpl kuivattuja, pehmeitä taateleita

Leikkaa taatelit rusinan kokoisiksi paloiksi. Siirrä palat kulhoon ja ripottele niiden päälle hieman vehnäjauhoja. Ravistele kulhoa kunnes kaikki taatelinpalat ovat peittyneet kevyesti vehnäjauhoihin. Jauhopinta estää paloja tarttumasta toisiinsa ja ne sekoittuvat taikinaan tasaisesti.

Liuota hiiva, suola ja siirappi kädenlämpöiseen hera-mäskiseokseen. Sekoita joukkoon grahamjauhot ja molemmat ruisjauhot. Lisää lopuksi taikinaan vehnäjauhot ja jauhoissa pyöräytetyt taatelinpalat, ja vaivaa taikinaa vielä 6–8 minuuttia. Peitä liinalla ja kohota huoneenlämmössä lähes kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahteen voideltuun vuokaan. Peitä liinalla ja kohota huoneenlämmössä n. 40 minuuttia. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista leipiä 50–60 minuuttia. 

Kumoa leivät vuoasta ja tarkista pohjaa koputtamalla, että ne ovat kypsiä. Nosta ritilälle, peitä ja jäähdytä hyvin ennen kuin leikkaat maistiaiset.