Leivinlaudalla-blogin leipäohjeet ovat yleensä omiani, mutta näin jouluna täytyy sääntöön tehdä poikkeus ja julkaista monen leipurin hyvin tuntema klassikkoresepti, sillä Saaristolaisleipä kuuluu ainakin täällä Turun suunnalla lähes joka kodin jouluun. Useimmat ostavat leivän kaupasta, mutta Saaristolaisleipää on helppo itsekin leipoa.
Lanttulaatikko on joulupöytäni kruunu, mutta Saaristolaisleipä on myös meillä erottamaton osa joulunviettoa. En muista leipää lapsuudestani, vaikka veneilimme usein Nauvossa, josta Saaristolaisleipä on kotoisin, mutta kotoa muutettuani olen leiponut sitä joka joulu.
Saaristolaiseipä sopii kalan ja piimäjuuston kaveriksi, ja siitä pitää myös lempijuustoni gouda. Tänä vuonna näin ehdotuksen tarjota Saaristolaisleipää mustikkahillon ja vuohenjuuston kanssa. Pitää ehkä kokeilla. Viikunahillon ja valkohomejuuston kanssa olen leipää jo maistanutkin, eikä sekään ollut hullumpi yhdistelmä.
Lanttulaatikko on joulupöytäni kruunu, mutta Saaristolaisleipä on myös meillä erottamaton osa joulunviettoa. En muista leipää lapsuudestani, vaikka veneilimme usein Nauvossa, josta Saaristolaisleipä on kotoisin, mutta kotoa muutettuani olen leiponut sitä joka joulu.
Saaristolaiseipä sopii kalan ja piimäjuuston kaveriksi, ja siitä pitää myös lempijuustoni gouda. Tänä vuonna näin ehdotuksen tarjota Saaristolaisleipää mustikkahillon ja vuohenjuuston kanssa. Pitää ehkä kokeilla. Viikunahillon ja valkohomejuuston kanssa olen leipää jo maistanutkin, eikä sekään ollut hullumpi yhdistelmä.
Joulu on rauhan ja rauhoittumisen aikaa, mutta tässä ohjeessa näkyy ajan tahdin kiihtyminen. Nykyään kaiken täytyy tapahtua nopeasti. Ihmiset ovat kärsimättömiä. Tässä tohinassa Saaristolaisleivän perusresepti näyttää kaikkialla muuttuneen. Vanhassa ohjeessani hiivaa tuli taikinaan vain 50 grammaa, mutta leipiä kohotettiin sitten vuoissa vähän pidempään. Nykyisin hiivaa tulee litran piimätaikinaan 75 grammaa, jolloin kohotusaika on saatu kutistettua puoleentoista tuntiin. Jouluna kiireitä riittää, joten ehkä pieni tempon vaihto on ihan paikallaan. Säädin siis minäkin vanhaa reseptiäni. Hitaasti elämästä ja oloilusta nauttivat voivat edelleen laittaa taikinaan paketillisen hiivaa ja nauttia kiireettä leipien kohoamisesta.
2 leipää
1 l piimää
75 g hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl siirappia
3 dl vehnäleseitä
3 dl maltaita
3 dl ruisjauhoja
10 dl vehnäjauhoja
Valeluun: 1 dl siirappivettä (0,5 dl siirappia ja 0,5 dl vettä)
Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää suola, siirappi, vehnäleseet, maltaat ja jauhot. Leipää ei vaivata. Riittää, että sekoitat ainekset huolellisesti ja jaat taikinan sen jälkeen heti kahteen voideltuun vuokaan.
Kohota liinan alla 1,5 tuntia.
Paista leipiä 175 asteessa uunin alaosassa 1 tunti. Tarkista leipien pinta ja suojaa ne foliolla, jos ne näyttävät tummilta. Jatka paistamista 30 minuuttia. Valele leipiä siirappivedellä. Paista vielä puolisen tuntia. Kumoa leivät vuoista ja tarkista niiden kypsyys.
Nosta leivät ritilälle liinan alle jäähtymään. Kun ne ovat täysin jäähtyneet, siirrä ne viileään tekeytymään 2–3 päiväksi. Säilytys tasaa leipien maut parhaimmilleen ja parantaa niiden rakennetta. Tai no, voihan siitä leikata palan jo seuraavana päivänä. Hyvää se on, eikä meillä ainakaan aina itsehillintä riitä odotteluun.
Säilytä leivät kylmässä, jossa ne säilyvät viikon hyvänä. Saaristolaisleipä kestää hyvin myös pakastuksen, joten voit pakastaa toisen leivistä, jos epäilet, etteivät molemmat leivät tule viikossa syödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti