Reikäleipä

Ruisleipiä leipävartaassa

Lapsena ihmettelin mummolassa käydessäni naapurin setää, joka pesi leipänsä. Eihän leipää pestä! No, ei hän sitä pessytkään. Sedällä oli tapana syödä kuivattua reikäleipää, joka muuttui vedellä kastamalla kivikovasta kakusta sitkeäksi, syötäväksi leiväksi.

Tapa lienee aiemmin ollut monelle tuttu, sillä Länsi-Suomessa lähes joka talon tuvan katossa oli reikäleivän kuivaamiseen tarkoitetut vartaat. Isoisoäitini talossa ne ovat yhä. Ohutta, kuivaamiseen sopivaa ruisleipää, jossa oli ripustusreikä keskellä leivottiin erityisesti syksyllä suuri määrä. Vartaassa ne säilyivät hyvin talven yli ja olivat aina kätevästi käden ulottuvilla.

3 leipää

1. päivä ilta

1 dl juurta

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

2,5 dl luomuruisjauhoja

Sekoita juuri, vesi ja jauhot tasaiseksi seokseksi. Peitä liinalla ja jätä yön yli (12–20 tuntia) tekeytymään lämpimään (n. 24–26 °C) paikkaan. Seuraavana päivänä seoksen pitäisi kuplia iloisesti, mikä kertoo raskin olevan käyttövalmista.

2. päivä

1,5 tl suolaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
6–7 dl luomuruisjauhoja

Sekoita illalla tehtyyn raskiin suola, vesi ja ruisjauhot. Vaivaa tasaiseksi ja jätä kohoamaan kuudeksi tunniksi. Taikina kohoaa hitaasti, koska ohjeessa ei käytetä hiivaa.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se kolmeen osaan. Pyöritä palat palloiksi ja muotoile niistä leivinpaperin päällä ohuet, pyöreät levyt. Tee jokaiseen leipään keskelle pyöreä reikä ja pistele pinta haarukalla. Kohota 2 tuntia.

Paista 200 asteen lämmössä uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.